Sisu-Pallo ja Lapuan Ponnistus/2 mittasivat paremmuttaan ensimmäistä kertaa III-divaritasolla. Selviteltävää jäi myöhempiin koitoksiin, sillä piste matkasi niin Lapualle kuin Seinäjoelle.

Nälkäisiä miehiä oli pukuhuone pullollaan iltakahdeksalta Urheilutalon bunkkerissa. Jokainen oli täynnä hyvää mieltä ja voitontahtoa. Lämmittelyssä jalka nousi ja tuntui että tänään natsaa. Urheilutalolle kertynyt yleisökin oli odottavaisin mielin, olihan tulevaa nostettu tapetille isolla kädellä. Tämä oli oleva SE peli.

Liekö ottelun tärkeys sarjan kannalta vai painoiko sunnuntaiset uroteot puntissa, kenties mutta show jäi kyllä näkemättä ja kokematta. Vihellyksestä asti oli selvää että tänään ei kentällä olisi ylimääräistä tilaa ja pelaajat olisivat toistensa tiukoissa pihdeissä peliajan täyttymiseen saakka. Ottelun kaava oli sinällään tuttu siihen nähden mitä joukkueiden välillä on totuttu aikasempienkin otteluiden kohdalla näkemään. Ponnistus dominoi palloa ja Si-Pan tehtävänä oli karvauksella ja ahnaalla miesvartioinnilla rokottaa vastustajaa ja rakentaa nopeasti laadukkaita vaarallisiin maalintekopaikkoihin johtavia vastahyökkäyksiä. Jännityksen saattelemana vierailijat vyöryivät Si-Pan kenttäpuoliskolle jossa kotijoukkue joko pakotti lapualaiset kulmiin tai pyörimään keskialueelle.

Kotijoukkueen hyökkäystaktiikka oli sitä mitä oli suunniteltu, ja vähän liikaakin. Hyökkäykset käynnistettiin nopeasti ja syötöt lähtivät sukkelaan. Vain miehet vastaanotosta puuttuivat. Varsinkin pelin jälkipuoliskolla laatu pelaamisesta katosi ja syötöt karkailivat minne milloinkin. Peri-sipalaiseen tyyliin myös sihti oli hukassa lähes joka mieheltä. Edes isoissa maaleissa ei olisi reppu heilunut. Seinä maalin takana riitti juuri. Ne harvat vedot jotka saivat suunnakseen maalin poimi Ponnistuksen loistavan pelin pelannut liimanäppi helpon oloisesti. Reboundeja odotelleet saivat myös kerta toisensa jälkeen jäädä nuolemaan näppejään.

Löytyi pelistä jotain hyvääkin. Puolustaminen oli organisoitua ja kurinalaista. Ainoat vaaranpaikat tulivat kun merkkaus unohtui ja hyökkäykset päätettiin neljällä miehellä. Näissä tilanteissa maalissa ensi kertaa Si-Pan väreissä esiintynyt ”Johtaja” Laine hoiti leiviskänsä aggressiivisellä peliesityksellään hienosti. Veikkausraadilta 3 tähteä.

Virheitä ei pelissä juurikaan nähty. Molemmilla puoliajoilla selvittiin parilla rikkeillä jotka nekin olivat lähinnä taktisia. Onkin hyvä että muutamia vuosia sitten vallinnut väärin kovaa pelaamisen tyyli on unhoitettu ja puolustus hoidetaan oikea-aikaisuudella ja taidolla.

Ai niin, ne maalit.

Si-Pan ainokainen syntyi syntyi ajassa 5.00 kun peliväline ajautui Si-Pan hyökkäyksen päätteeksi Valtteri Heiniluomalle joka namutti Miika Willgrenille paikan jota mies ei jättänyt käyttämättä. Johtoasema oli saavutettu ja sitä vaalittaisiin. Hyvältä näyttikin kun puoliajalle mentiin makeassa maalin johtoasemassa.

Ponnistus kuitenkin kuittasi pelin tasoihin kun toista puoliskoa oli ehtinyt vanhentua vain 2.12. Ottelun harvoja nukahduksia joista vastustaja rankaisi armotta. Artem Lavrukov nousi oikeata laitaa kulmaan ja syötti keskelle puolustajan längistä maalin kulmalle ehtineelle Samuli Mäenpäälle jolla oli helppo työ ohjata pallo veräjän perukoille.

Pelin jälkeen 1 piste ottelusta josta olisi kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa täydet 3 hiukan harmittaa. Pettymyksen laannuttua voitaneen sanoa, että tällekin pisteelle on tulevaisuudessa käyttöä. Ja pääasia on, että Ponnistus ei päässyt karkaamaan ja taistelu sarjan voitosta jatkuu yhä kiivaana.

Pelit ovat parasta harjoitusta ja taas yhtä peliä viisaampana jatketaan kohti seuraavaa koitosta  kun joulukuun 11.  FC Seinäjoen turnauksessa vastaan asettuvat turnausisäntä sekä IK Ilmajoelta.

Sisu-Pallo – Ponnistus/2 1 – 1 (1 – 0).

05:00 1 – 0  Miika Willgren (Valtteri Heiniluoma)
– –
22:12 1 – 1 Samuli Mäenpää (Artem Lavrukov)

Sisu-Pallo: Laine, Tulisalo, Villgren, Heiniluoma, Peltonen, Willgren, Kajasmaa, Perämäki, Palohuhta (Luotola, Pyylampi, Virkkunen)