Sisu-Pallon kausi päättyi pettymykseen

Sisu-Pallon kausi päättyi pettymykseen

Seinäjoen Sisu-Pallon joukkueet ykkönen nelosessa ja kakkonen vitosessa kokivat kovan pettymyksen kauden päätteeksi. Ykkösjoukkuetta säilytti paikkansa nelosessa, mutta kakkosjoukkuetta kohtaa tippuminen kutoseen. Kevättalvella tosin tietää varmasti kuka missäkin pelaa, kun tiedetään millaisia puljauksia joukkueiden ja sarjojen välillä tehdään. Se on todennäköistä, että piirin kolmosesta tulee ensi kaudella jälleen todella kova, sillä tällä hetkellä perinteikkäät jalkapallomahdit IF Kraft ja VIFK tullevat sarjaporrasta alaspäin. Mielenkiintoinen tulee nelosestakin, sillä Ponnistus saanee seuraa Virkiästä ja Sisu-Pallo SJK -junioreista, joka varmisti sarjanousun pudottamalla punapaidat kutoseen. Punapaitojen putoaminen sinetöityi kierrosta aikaisemmin Tervalaakson Teräksen vieraana kuolemanpelissä.

Sisu-Pallon edustusjoukkue teki surkuhupaisan vierailun Palosaaren kentälle keskiviikkoillan ratoksi. Keli oli kurja ja kenttä märkä, joten siinä mielessä 7-0 tappiolukemat sopivat hyvin joukon jatkoksi. Punapaidat olivat laajalla kolmentoista pelaajan rosterilla liikenteessä, jossa varsinaisia avauksen pelaajia olivat Lassi Rahikainen, Ossi Karhu, Ville Luomapuro, Antti Palomäki, Tuomas HYrkkänen ja Lauri Hankanen. Joukkue onneksi sai täydennyksiä kakkosesta ja Sisun C-junioreista.

Punapaidat lähtivät selkeästi puolustusvoittoisella taktiikalla liikkeelle. Se toimikin ensimmäiset 15 minuuttia, mutta seuraavan vartin aikana lukemat olivatkin 3-0. Punapaidoilla oli kaksi kolme erinomaista maalipaikkaa, mutta niin Romal kuin Ossikin sutivat pallon ohi maalipuiden avoimesta paikasta. Puoliajan viimeisestä hyökkäyksestä kotijoukkue iski naulan arkkuun ja lukemat 4-0.

Toinen puoliaika oli ensimmäisen toisinto. Ensimmäiset 20 minuuttia oli jopa ajoittain punapaitojen hallintaa, mutta varsinaisiin maalipaikkoihin joukkue ei päässyt. Kotijoukkue pyöräytti kuuden pelaajan vaihtoruletin käyntiin ja kun kentälle juoksee Tony Björkin kaltaisia pelimanneja on ottelu taputeltu. Loppunumerot 7-0 perustuu kotijoukkueen hyvyyteen, laadukkaaseen viimeistelyyn, erityisesti laukaisutekniikka ja kollektiiviin joukkuepelaamiseen. Ehkäpä kokemuksellakin on merkityksensä. Kungliga jatkaa sarjan kärjessä kuuden pisteen erolla, kun heillä on yksi peli pelaamatta ja sarjakakkosella kaksi pelia pelaamatta. Kaskisilla on tarve nousta sarjaporrasta ylemmäs, mutta se vaatii heiltä kaksi voittoa ja kuninkaiden sortumisen viimeisessä ottelussa. Sarjaykkönenhän nousee porrasta ylemmäs kolmoseen. Kaskö IK:n nousu tekisikin Suupohjan rannikon kuviot kiharaisiksi ja aiheuttaisi aikamoisen pelaajaliikehdinnän Kikkenin, Kraftin, Sportingin ja mahdollisesti Korsnäsin välillä. Luvassa on siis maalikarkeloita ja kenties yllätyksiäkin pelikentällä. Malax IF hyvästeli itsensä kutoseen heittämällä pyyhkeen kehiin kesken kauden ja nousijajoukkue Kanuunat tekee paluun vitoseen.

Valmentajan vinkkelistä Sisu-Pallon kausi oli hyvin kaksiajakoinen. Talvella joukkue treenasi hyvin ja pelaajia oli treeneissä välillä liikaakin. Joukkueessa oli selkeä kilpailu pelipaikoista. Hallikauden päätyttyä pelaajamäärät treeneissä pienenivät ja ote alkoi lipsua. Kausi ei lähtenyt lentoon ja odotukset pelaajilla ja ehkäpä koko seuralla oli yli optimistiset. Pikku hiljaa arki koitti ja väki väheni harjoituksissa. Sunnuntai-illat oli yhtä vaikeita kuin arki-iltojen aikaiset lähdöt vieraspeleihin.  Kakkosjoukkueen pelit ajoivat edustusjoukkueen treenien edelle. Kautta aikojen vanha totuus on ollut, että niin pelaat kuin treenaat. Se piti nytkin paikkansa. Joukkue kärsi maalivahtiongelmista koko kauden ajan, vaikka Taneli Panttila hoitikin leiviskänsä erinomaisesti, mutta vasta Lassin saapuessa joukkueeseen joukkueella oli varsinainen maalivahti. Runkopelaajista Mikael Luotola, Mika Lahti ja Ossi Karhu hoitivat leiviskänsö erinomaisesti koko kauden ajan. Hyvä treeni asenne ja sitoutuneisuus koko kauden ajan heijastui heidän otteissaan. Eetu Takala, Ville Luomapuro ja Antti Palomäki olivat tasaisen varmoja. Erityisen ilahduttavaa oli Antti Palomäen vauhtiin pääseminen kauden viimeisissä otteluissa. Kukilan veljekset olivat tasaisen varmoja. Kesä aiheutti pieniä haasteita erityisesti Teemun mukana oloon. Veljekset olivat parhaimmillaan, kun pelasimme ja hallitsimme palloa. Aina se ei vaan onnistunut. Sotaratsuosaston Vesa-Matti Tulisalo, Antti Virkkunen ja Tuomas Hyrkkänen, Vesku yleispelaajana, Virkku luotettavana vaihtopelaajana ja Hyke topparina pelasivat tasaisen kauden. Hankasen Lauri oli alakerran peruskauraa, joka aiheutti aika ajoin hyökkäyspäässä sydämentykytystä hyvillä nousuillaan. Muutamat runkopelaajat kuten Valtteri Heiniluoma, Joni Willgren ja Petri Huttu kärsivät loukkaantumista kauden aikana, mutta kunnossa ollessaan olivat erinomaisia. Huttu oli vähän niinkuin Litmanen maajoukkueessa. Nuorisokaartin Uki Uurtamo ja Julius Siukola antoivat läpimurron vielä odottaa. Molemmat pelaajat esiintyivät erinomaisesti kentällä ollessaan, mutta monien asioiden päällekkäisyydet ja poissaolot siivittivät pelaajien kautta.

Omalta osaltani kiitän joukkuetta kaudesta 2018 ja toivotan treeni-intoa, onnea ja menestystä uudelle valmentajalle ja joukkueelle kaudelle 2019.

Joukkueen maalintekijät:

8 Antti Palomäki
7 Tommi Kukila
5 Mika Lahti
4 Eetu Takala, Teemu Kukila ja Ossi Karhu
3 Julius Siukola
2 Tuomas Hyrkkänen, Vesa-Mattii Tulisalo, Erno Ruismäki
1 Petri Huttu, Valtteri Heiniluoma, Aapo Metsä-Ketelä, Mikael Luotola

Varoitukset:

3 Mikael Luotola, Eetu Takala
2 Taneli Panttila, Ossi Karhu, Mika Lahti, Lauri Hankanen, Antti Palomäki
1 Ville Ranta-Aho, Teemu Kukila, Ville Luomapuro, Tommi Kukila, Antti Virkkunen,

 

Close Menu